Käytiin eilen iltapäivällä tutustumassa katoliseen keskukseen ja sen päiväkotiin. Sister Bong oli meitä vastassa ja esitteli meille mestoja. Kiersimme päiväkodin luokat, jossa siin on n. 10 luokkaa ja jokaisessa 40 lasta eli siis 400 pentua yhteensä. Päiväkoti vaikutti tosi siistiltä ja hienolta, lapset ovat varmastikin suht "hyvistä perheistä" . Kaikilla oli siistit vaatteet ja kiiltävät muoviset superman ja prinsessa reput. Opettajat eivät osaa oikeastaan yhtään englantia.. Sovimme, että voimme työskennellä päiväkodissa iltapäivisin aina muutaman tunnin. Keskus on aika iso ja päiväkoti on vain osa sitä, olisimme halunnu nähdä enemmän mutta jotenkin tuntui siltä ettei meitä haluttu päästää näkemään mitään muuta, esim orpokotia ja muuta. He halusivat antaa itsestään hyvän ja menestyvän kuvan.

Dr. Lanin kanssa olimme sopineet, että aamupäivät voimme työskennellä jossain vammaisten lasten kodissa, Hoa Binh Villiagessa, (kuulostaa ihan et ne sanoo hoping village) ja menimme sinne aamulla 8.30. Otettiin jo toista kertaa sellaset motorbiket, eli siis skootteritaksit, hui se on aika hurjaa menoa ja matkan aikana tulee ehkä 10 sellasta läheltä piti tilannetta ja saa puristaa niitä kahvoja rystyset valkosena. Samaan aikaan se on musta tosi hauskaa ja vaan naureskelen itsekseni siinä kyydissä. No joo, mutta siis mentiin sinne ja tavattiin tää dr. Lan siellä. Mutta kukaan sieltä centteristä ei ollu odottamassa meitä ja kun Lan soitti jollekin, selvis että joo, ei tänään voikaan tavata eikä tutustua keskukseen. Ne odottaa joltain terveysviranomaisilta viestiä, että voiko sinne ottaa meitä. Hohhoi.

Eikä siinä vielä kaikki.

Mentiin ostamaan polkupyörät hotellin yhden työntekijän kanssa jostain kolmen kilsan päästä tästä keskustasta. Meiltä yritettiin nyhtää taas kaikki rahat ja maksettiinkin pyöristä 40 dollaria, mikä on kyllä ihan sikana, koska noi on oikeesti ihan rämiä.. Tehtiin siis kauppaa varmaan melkein tunti ennenkuin päästiin tohon sopimukseen, jos meillä ei ois ollu tota paikallista tyyppiä mukana niin ne ois varmaan huijannu meilt vielä enemmän...

Oltiin sovittu että kolmesta viiteen tehdään tänään töitä siellä päiväkodissa mutta ton pyöränostorumban jälkeen menin lukeen meiliä ja dr. Lan ilmoitti että katollinen keskuskaan ei voi ottaa harjoittelijoita. Nice. Eli eipä sitten mentykään tänään töihin. Joo, sieltä selitettiin jotain että Hanoissa jossain keskuksessa on sattunut jotain, joka vaikuttaa johonkin, joka vaikuttaa siihen ettei voida tulla, ihan täyttä bullshittiä... Sinne saa mennä kyllä vieraileen koska haluu... No joo, yllättävän rauhallisesti otan tän asian:) oon vieläkin niin innoissani tästä kaupungista ja kaikesta ja luotan siihen että kaikki järjestyy ja meillekin vielä näytetään meidän paikkamme. Sitä pitää nyt vaan etsiä jonkin aikaa...

Huomenna siis mennään sinne vammasten lasten mestaan mutta ymmärsin et sielki vois olla vaan jonkin aikaa, en oikein tiedä. Yritän selvittää missä se buddhalainen lastenkoti on, jospa sinne vois mennä. Siel ois ainakin kuulemma vauvoja mitä sais hoitaa!

Sairaanhoitajatytöt oli ollu eilen rannalla ja ne sano et se on ihan mieletön! Hullun kaunis ranta ja lämmintä vettä. Jos vaan on hyvä sää nii meen kans lauantaina!

Kiva muuten lukee kaikkien muiden blogeja, täytyy kyl sanoo et pikkasen käy kateeks kaikkii, jotka on jonkun lähetysjärjestön kautta. Tiedän jo nyt, et mulla ei tuu oleen tääl minkäännäköstä harjotteluohjaajaa ja ammatilliset tavotteet voi kyl jäädä aika olemattomiks.

No mut hei, mul onki polkupyörä, mis ei oo kelloo, eikä jalkajarruja ja se levii ihan koska tahansa tonne satojen skoottereiden sekaan, mut aattelin lähtee sillä torille, oon ihan rakastunut tohon torimestaan, voisin ruveta siellä banaanimyyjäks, kävisköhän se harjoittelusta... :) terkkui kaikille!