Perillä

Eilen illalla yhdeksän aikaan saavuin Huen lentokentälle. Aamulla lähdin Bangkokista ihan yli-hyvissä ajoin ja olin lentokentällä neljää tuntia ennen lentoani Hanoihin. Bangkokin lentokenttä on uusi, valtava ja selkeä. Itse asiassa tosi mukava reissaajalle. Shopping area on upea. Löysin sieltä itselleni Lonely Planetin vietnamin kielen phraisebookin. Suomessa siitä olisi saanut varmasti maksaa lähemmäs kaksikymppiä ja nyt sain sen alle neljällä eurolla!

Hanoin kenttä puolestaan oli aika kämänen ja parhaat päivänsä kauan sitten nähnyt. Siellä sitten venailin kamojeni kanssa viisi tuntia, ennen kuin sain edes laukut tsekattua koneeseen. Onneks oli mp3-soitin ja kirja mukana. Huen kone oli vajaat puoli tuntia myöhässä, onneksi ei sen enempää. Tunnin lento meni nopeasti.

Pitkän lentokenttäpäivän jälkeen oli ihana päästä perille. Otin lentokentältä taksin ja sillä ajoi alle puolessa tunnissa keskustaan hotellille, jossa muut suomalaiset jo olivat. Olin pyytänyt Miikaa ilmoittamaan respaan että olen tulossa ja kun hyppäsin taksista ulos ystävälliset miehet sanoivat heti, että ”I know u” ja osoittivat minulle huoneen. Sain pienen kahden hengen huoneen, johon siis yksin mahdun mainiosti. Huone on ihan viihtyisä, hanasta tulee lämmintä vettä ja on täällä pieni jääkaappikin. Huoneessa ei ole nettiä, mutta hotellimiehet sanoivat että seuraavana päivänä vapautuu parempia huoneita, joissa on tietokone yms.

Aamulla heräsin klo 6.30 koska seitsemän jälkeen menin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa aamupalalle läheiseen ravintolaan. Sen jälkeen suuntasimme Huen yliopistolle, jonne oli sovittu tapaaminen dr. Lanin kanssa. Vartin harhailun ja muutaman puhelinsoiton jälkeen löysimme portin, jossa Lan meitä odotti. Dr. Lan on pieni nuori vietnamilainen nainen, jonka englannista saa selvää, kun oikein tarkkaan kuuntelee ja osaa käyttää mielikuvitusta.

Dr. Lan kertoi meille vähän seuraavien päivien ohjelmasta ja järjestelyistä. Huomenna iltapäivällä menemme Miikan ja Marin kanssa tutustumaan katoliseen keskukseen, jonne on täältä keskustasta 4 kilometriä. Torstaiaamuna menemme myös keskukseen, mutta lähdemme sieltä maalle, Huen laitakylään 45 kilometrin päähän kaupungista. Siellä on se joku toinen lastenkoti, mistä mulle Suomessa vihjattiin, että sinne vois päästä. Jos nyt oikein ymmärsin niin ollaan siellä vähän pidempään. Sieltä kulkee kerran viikossa joku auto keskustaan (what???) ja siellä on yks joku hotelli/majatalo, missä voi asuu. Single room mulle tulis maksaan 15 dollaria yö, joka on kyllä tosi paljon. Dr. Lan lupasi selvittää asiaa vielä.


Dr. Lanin tapaamisen jälkeen kävin ostamassa paikallisen sim-kortin. On sitten soitteleminen täällä noille muille tyypeille halvempaa. Mun numero on siis seuraavat 3 kuukautta +84(0)1224525411. En tiedä tuleeko tohon väliin tota nollaa, mutta jos jollain on asiaa niin voi samalla kokeilla toimiiko. Jos eteen laittaa vielä 99588 niin puhelu maksaa teille 29snt/min. Globeteliltä tulee siitä sitten lasku erikseen. Ja tekstareitakin mahdollisesti voi lähettää.

Kello tulee täällä kohta 11 aamupäivällä ja mulla on huomiseen iltapäivään asti vapaata. Ajattelin lähteä tsekkaamaan paikallisen super marketin, josta muut suomalaiset mua kyllä jo varotti. Siellä kuulemma ainakin tulee huijatuksi. Liikenteessä tuntuu, että kukaan muu ei kävele kuin minä. Kaikki kulkee skoottereilla tai polkupyörillä, autojakaan ei ole paljoa. Liikenne on ihan hullua, pitää muistaa vaan kävellä rauhallisena eikä säntäillä tien yli nopeasti, joka ois kyllä paljon enemmän mun tapasta. Miika ja Mari varotti mua, sanoivat että ovat joka päivä tähän asti nähny kolarin. Haaveet lenkkeilystä taitavat jäädä nyt ainakin alkuun, sillä täällä keskustassa vaikuttaa olevan tosi hankalaa juosta missään. Mutta jospa sit siel landella vos, sen näkee!

Musta tuli muuten eilen miljonääri. Vaihdoin itselleni 3 miljoonaa dongia! Se ei kyllä paljoa lohduta, rahat kuluu hetkessä. Paikalliset huijaavat turisteja minkä ehtivät ja kaikki onkin valkoiselle kallista. Tinkiminen on täällä yleinen tapa ja siihen pitää kyllä oppia, jos meinaan vielä parin kuukauden päästäkin syödä jotain.

Oon edelleen ihan innoissani kaikesta uudesta täällä. Hue vaikuttaa perinteikkäältä vietnamilaiselta kaupungilta, jossa muuten viimeisen tiedon mukaan onkin 2 miljoonaa asukasta! Turismi on kuitenkin rantautunut Vietnamiin pysyvästi ja leviää kovaa vauhtia myös Hueen. Valkoinen ihminen on aina rikas länsimaalainen, eikä siitä leimasta taida päästä eroon. Oloni ei kyllä ainakaan vielä tunnu mitenkään rikkaalta sillä hotelli ja ahneet ihmiset putsaavat minut kyllä äkkiä.

Että tällasta tänään. Odottelen, koska se karu todellisuus oikein iskee, vielä kun kaikki tuntuu niin ihanalta!

btw. koin tänään jo ekan tulvan, kadulla oli sateen jälkeen melkein puoli metriä vettä, mutta eipä se elämää täällä näyttänyt haittaavan, siellä likavedessä ne skootterit sotki.