sekalaista

Laitan tässä vielä muutaman kuvan reissusta, josta tuntuu olevan jo ikuisuus.Menin syöttämään apinoita, mutta löysinkin ensin lapsia...Saivat apinatkin banaaninsa
Paikallinen traktori, jonka kärrystä oli kuoppaisella tiellä irronnut rengas
Laolainen taksi Paksen kaupungissa. Tällä köröteltiin 8 kilsaa bussiasemalle

Nähtyäni tämän linja-autoaeman busseineen aloin nauraa ääneen. Kui nättii! Tollasella romulla matkustin viisi tuntia Etelä-Laosiin. Hurjan jännää istua sementti- ja riisisäkkien, sekä paikallisten ihmisten seassa. Suosittelen lämpimästi kaikille seikkailunhaluisille, joita ei haittaa tinkiä mukavuuksista.
Auringonlasku mun bungalovin riippumatosta kuvattuna. Ah, ihana paikka. Tonne haluan takas!Näitä sokerisäkkejä oli tulomatkalla bussi täynnä ja niitä sitten roudattiin jonnekin niin, että ton pyörän päälle heitettiin neljä viidenkymmenen kilon säkkiä eikä niitä tietenkään sidottu millään...


Työt ovat tavallaan päässeet vauhtiin. Ekan päivän jälkeen olin ihan hajalla, mutta toinen päivä meni jo paljon paremmin. Opettajat eivät puhu sanaakaan englantia, mutta tullaan silti ihan hyvin toimeen. On jännää olla töissä iltapäivisin, juuri siihen aikaan, kun vanhemmat hakevat lapsensa. Lapset ja vanhemmatkin tuntuvat olevan iloisia, että olen siellä. Eilen koulu oli jostain syystä kiinni ja meillä ei ollut töitä. Pidin rantapäivän. Vuokrasin skootterin ja huristelin sillä biitsille. Oli mukavaa, vaikka taas naama punoittaa. Ei se aurinkorasva auta kun kokoajan pulikoi vedessä...

Viikonlopuksi on paljon ohjelmaa. Olen luvannu lähtee rannalle Damin ja sen koulukavereiden kanssa. Me saatiin kutsu jonkun paikallisen taidenäyttelyn avajaisiin Brown Eyesin pomolta ja sitten aateltiin juhlistaa tännän illalla sitä, että ollaan oltu jo kuukausi reissussa, jee!