Uusi viikko uudet haasteet

Jo toinen viikonloppu Huessa on ohitse ja uusi viikko aluillaan. (Kunpa voisin sanoa että työviikko aluillaan) ;) Odottelemme edelleen lupaa päästä päiväkotiin töihin. Dr. Lan lupasi eilen, että ilmoittaa tänään, koska pääsemme aloittamaan työt, mutta kello lähenee viittä iltapäivällä, eikä mitään ole kuulunut. Toivottavasti pian tulee soitto. Olen jo pidempään suunnitellut lähteväni lomalle Laosiin jos työtilanne näyttää tältä. Tähän asti tekemistä on täällä riittänyt, mutta en halua enää kolmatta viikkoa odottaa Huessa, olen varma että silloin tylsistyminenkin iskee jossain vaiheessa. Laosin rajalle on kolmen tunnin bussimatka ja siitä Savannakhetiin joku 6 tuntia. Olin suunnitellut lähteväni reissuun jo tänään jos vain olisin saanut tiedon työtilanteesta. Vähän hankalaa ja turhauttavaakin vain odotella täällä, kun ei tiedä tulevaisuudesta yhtään mitään. Tottakai olisin töiden aloittamisesta innoissani, mutta mulle ois myöskin ok, jos nyt sanottais, että menee vielä viikko. Pahinta on tämä odottaminen, kun joutuu sitten päivystämään täällä Huessa tilanteen etenemistä. Noh, en oo lähdössä minnekään, ennenkuin saan varmistuksen siitä, ettei ne työt sitten ala heti ku oon lähteny pois.

Viikonloppu oli rauhallisen mukava, otettiin suomi-tyyppien kanssa rennosti vaihteeksi, viime viikolla kun kukuttiin aina vaikka kuinka myöhään. Vietettiin viikonloppua ystävämme Damin kanssa. Lauantaina vähän shoppailtiin ja sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamulla rannalle. Paloin jälleen, pahasti. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa tuntui nukkuminenkin tuskaiselta... Näimme muuten täällä lähistöllä riehuneen taifuunin jälkimaininkeja. Aallot olivat rannassakin 1-2 metriä, vaikkei juuri tuulennut. Outoo, kun viime kerralla meri oli aivan tyyni ja nyt siellä ei voinut uida ollenkaan. Mieletöntä kuinka meri heitti jättiaaltoja päällemme, vaikka luulimme olevamme turvallisesti vesirajassa. Mietin, että tuo rannalla hengilukin kuuluu varmasti niihin extremelajeihin, joita Diakin vakuutus ei korvaa. Päädyttiin siis uimisen sijasta istuskelemaan ja makoilemaan rantahietikossa meren heittäessä lämpimiä aaltoja meidän yli. Marin mielestä muistutumme merenneitoja, mutta musta meillä oli enemmän sellanen rannalle juuttuneet valaat meininki:) Illalla oli kaakkoisaasian jalkapallon mestaruuskisojen finaalipelit ja tarkoituksenamme oli mennä kultaotteluun, mutta kieliongelmien takia huomasimmekin olevamme pronssiottelussa, noh ei se mitään, oli siinäkin tunnelmaa varsinkin kun singaporea vastaan pelasi kotijoukkue Vietnam. Tämä peli oli vähän miellyttävämpi kokemus kuin edellinen. Nyt istuimme oikeilla penkeillä, jonne oltiin siis ostettu kalleimmat liput mitä sai 25 000 dongia (eli noin euro) pään päällä oli katos, joten aurinko ei päässyt paahtamaan jo valmiiksi kärventyneitä olkapäitä. Edellisellä kertaa hukkasin kaikki kaverini, menin väärästä ovesta sisään enkä päässyt enää takaisin ja istun täydessä katsomossa betonitasanteella satojen limaisten vietnamilaismiesten kanssa. Ekan erän jälkeen olin ihan kypsä, where u from kysymykseen ja lähdin pois...

Tänään maanantaina olen jatkanut lööbailua. Pakotin itseni aamulla ylös sängystä niin että olin jo yhdeksältä uimassa. Uimastadion on aivan mahtava, olin jo kolmatta kertaa uimassa täällä! Tänäänkin koko mahtava uimastadikka oli mun ja Marin private käytössä kun muita ei näkynyt. Tosin sade ajoi meidät 50m ulkoaltaasta 25 metrin sisäaltaaseen, jossa ei soitettu edes musiikkia... On jo ehtinyt tottua, että saa jamittaa täysii uimisen lomassa:)

Huomenna todella toivon pääseväni aloittamaan työt tai sitten haluaisin reissun päälle. Miika ja Mari suunnittelevat reissua Vietnamin sisällä, mutta mua houkuttelee toi Laos. Saas nähdä, se ois kyllä varmaan extreemein juttu mitä oon ikinä tehny. Hyvillä mielin oon edelleen, luottoa löytyy!