LABS

Kävin eilen tutustumassa taas uuteen aivan mahtavaan paikkaan. En oikein tiedä sen koulun nimeä, mutta Planin rahoittama koulu köyhille nuorille. Koulu ei maksa mitään ja siellä koulutetaan siis hotelli ja ravintolatyöntekijöitä yms. Koulusta valmistuneista yli 90 prosenttia työllistyy. Koululaiset ovat 17-25 vuotiaita. Koulu sijaitsee ehkä noin 5 kilometriä Huen keskustasta. Mulle aukes taas ihan uusia maisemia tästä kaupungista, en ois uskonu että täällä voi olla tällasta. Nyt ekaa kertaa kunnolla näin ne veneet, jossa jengi oikeesti asuu, paljon ränsistyneen näkisiä kerrosaloja parvekkeet täynnä pyykkiä. Toisaalta näin myös paljon iloisia ihmisiä ja tyytyväistä maalaiseloa, ai niin ja heh, joku kuusi sikaa häkissä motorbiken kyydissä.

Huomenaamulla alotan siellä koulussa. Vähän jännittää kuinka käy kun sen englannin opettajan toive on että opetan specific englantia. Mun oma kielitaito ku ei oikeesti oo mikään kovin hyvä, varsinka kieliopillisesti. Mut silti ihan mahtavaa, totta kai meen, nyt on oikeesti sellanen olo että musta on jotain hyötyä. Ja toisena asiana epäilyttää mun auktoriteetti niihin, ne on kuitenkin suunnilleen saman ikäisiä kuin minä ja nytkin kun lähdin sieltä pois sain takapenkiltä vihellykset perääni.

Alkaa päivät mennä vähän kiireisiks ku esim keskiviikkona opetan kahdeksalta aamulla siellä köyhien koulussa, kymmenenltä orpokodissa, päivällä päiväkodissa ja illalla taas orpokodissa. Mutta en todellakaan valita. Hyvä vaan että on hommaa ja tulee muuten kuntoiltuakin kun noi kaikki on ihan eri suunnissa…

….

Tänään olin sitten ensimmäistä päivää opettamassa LABS schoolissa, eli siellä nuorten mestassa. Aina täällä kyllä on jotain säätöä ja niin kuin tänäänkin olin valmistautunut siihen että minut haetaan hotellilta 9.15, mulle soitettiinkin siinä yhdeksän maissa että tänään tunti onkin 13.30. No ei siinä sitten mitään. 13.30 englannin opettaja tuli hakemaan minut hotellilta ja huristelimme motorbikella koululle, jonne on joku 10 kilometrin matka.

Koulussa minua odotti 50 oppilaan luokka. Englanninopettaja on 25-vuotias nuori nainen ja puhuu kyllä ihan suhteellisen sujuvaa englantia. Oppilaat puolestaan puhuivat vaihtelevasti ja tunnin lopuksi he sanoivatkin että ymmärsivät joku 40 prosenttia, joku 80 prosenttia. Keskimäärin kuitenkin yli puolet. Muutamaan kertaan opettaja pyysi mua hidastamaan mun puhetta, että kaikki ymmärtäisivät.

Tunti kului niin, että opiskelijat olivat miettineet minulle valmiiksi kysymyksiä. He kyselivät minusta, perheestäni ja suomesta ja siitä miten olen viihtynyt Vietnamissa. Minä sitten vastailin, jouduin myös laulamaan ja tietysti kertomaan ettei minulla ole poikaystävää. Siitähän se riemu taas irtosi. Sen jälkeen eräs poika viittasi, nousi seisomaan ja suoraan kysyi lähdenkö kahville. No minä siinä sitten vähän kiertelin ja sanoin että mielelläni lähtisin vaikka heidän kaikkien kanssa kahville joku päivä.

Kyselytunnin jälkeen, pelasimme peliä missä heitin aina jollekin pallon ja pallon pitäjän piti kertoa itsestään muutama asia ja minä kyselin vähän lisää. Jos osasi kertoa tarpeeksi hyvin, sain antaa opettajan ostamia pieniä lahjoja (avaimenperiä). Minähän sitten annoin kaikille avaimenperät niin kauan kuin niitä riitti. Vaikka joku ei oikein osannutkaan englantia, niin naama punaisena kuitenkin yritti. Oli se musta sen lahjan arvoinen suoritus.

Tunnin jälkeen luokka antoi minulle kukkia. Mieletöntä. Täällä on torstaina opettajien päivä ja sitä ilmeisesti juhlistetaan jo nyt antamalla opettajille kukkia. Torstaina kellään ei ole koulua, vaan opettaja voi kutsua oppilaitaan kotiinsa tai järjestää jossain pienet partyt. Ja sitten sain vielä toisen kimpun kukkia joltain random naisen, joka halusi kiittää siitä, että opetan juuri siinä koulussa. Ihan mielettömän lämmin vastaanotto kyllä. Huomenaamulla opettaja tulee hakemaan mut jo 7.30 aamulla, mutta eipä haittaa aikainen aamuherätys, kun tietää että sinne on niin kiva mennä. Sieltä sitten suoraa orpokotiin ja niin edelleen!