Orpokoti

On vähän kiirettä, mutta ajattelin tulla jättämään merkinnän pikaisesti tänne! Oon niin innoissani tosta orpokodista! Viime viikon siis opetin jo siell englantii maailman ihanimmille ja iloisimmille lapsille joita oon tavannu. Tänään sunnuntaina yöunet jäi muutamaan tuntiin kun aamulla mentiin tyttöjen kanssa orpokodille. Oltiin sovittu että käytäisiin supermarketissa ja tehtäisiin yhdessä lasten kanssa lounas! Hullun hyvä. Meidän kaveri Graham (kotoisammin sämpylä), joka mut tohon paikkaan tutustuttikin oli vähän myöhässä, mutta heti kun hän saapui suunnistimme kauppaan motorbikeillä marjan, parin vietnamilaisen opiskelijan ja sämpylän kanssa. Päätimme tehdä lapsille pastaa ja pastakastiketta. Tietenkin tän meidän tekemän ruoan lisäks keittäjä teki lapsille perus nuudelikeitot, jota ne nyt varmaan syö joka päivä. Osa lapsista auttoi innokkaasti keittiössä ja osan kanssa leikimme pihalla ja lauloimme tietenkin vietnamilaista karaokea. Aikaa vierähti ja nyt kello onkin reilusti yli puolen päivän. Tunnin päästä menemme orpokodille takaisin ja sämpylän kanssa viemme lapset uimaan! Tänään on tosi kaunis ja lämmin päivä. Oltiin suunniteltu että mentäisiin poolille ottaan aurinkoo, mutta kun lapset niin vinkuivat uimaan, päädyimme siihen, että viemme heidät läheiseen ulkouimahalliin! Ja tää organisaatio Hue Help maksaa sisäänpääsyt (joka tälle 25 hengelle on 5 dollaria...)

Otettiin tänään kuviakin lastenkodista, joten laitan niitä tänne heti kun vaan saadaan ne kamerasta koneelle.

Viikonloppu on mennyt perusmeiningillä, Brown Eyesissä hengailua ja sitä rataa. Lauantaipäivä vietettiin Dong Ba marketissa hankkimassa tuliaisia. Oli yllättävän mukavaa. Naiset eivät pahemmin huijanneet, eikä läpsytellyt käsivarsiamme ja reisiämme niin kuin yleensä. Mulla ja Katilla oli Marjan tekemät ranskanletit hiuksissa ja niitä ihailtiin kovasti. Ja ehkä homma hoitui helpommin kun osataan jo vähän vietnamia ja marketin tapoja... Ostin kyllä enemmän tavaraa itselleni kuin muille:D

Sellaista tälläkertaa. Mieletöntä, että oon päässyt tonne lastenkotiin. Ihan mahtavaa. Harmi kun ei ehdi auttaan siellä enempää. Huomenna oon menossa mun aamutuntien jälkeen johonki paikalliseen työvoimatoimistoon tai johonki mestaan (en oikein tajunnu sitä vietnamilaista manageria) mutta kuitenkin siellä kaivattais kuulemma englannin opetusta tai jotain... Randomii.. Täytettä päiville siis riittää kun on aamu ja ilta enkuntunnit, päiväkotityöt ja sitten toi työkkärihomma! Kivaa! Se manageri muuten yrittää manipuloida mua Hue Helpille töihin vuoden päästä kun mun koulu loppuu. Se sano että tulevaisuudessa ne haluais palkata just tällasen social workerin... vähänkö jo uneelmoin tänne takas tulosta, eihän sitä koskaan tiedä...