Rouva Opettaja

No niin, eihän kulutkaan kuin kaksi kuukautta, että minulle löytyi täältä orpokoti. Mieletöntä! Huomaa, että jollain on aivan omat suunnitelmansa ja aikataulunsa mun varalle:)

Eilen olin ensimmäistä päivää opettamassa englantia kahdelle luokalle. Aamulla pidin tunnin yhdeksälle 9-11-vuotiaalle innokkaalle orpokodin lapselle. Yllätyin positiivisesti kun he osasivatkin puhua englanniksi jo vaikka mitä. Lapset olivat kaikki reippaita ja iloisia ja innoissaan siitä, että saivat uuden englannin opettajan. Meillä oli tosi hauska tunti, jokainen esitteli itsensä ja kun kysyin, että mistä maasta he ovat kotoisin, niin sieltähän tuli lapsia Cambodiasta, Laosista, Singaporesta ja Englannista. Rento meininki siis. Tulkkina mulla oli pari englanninopiskelijatyttöstä, joita ilmankin olisin kyllä pärjännyt, mutta oli ihan mukavaa, että he olivat paikalla.

Illan suussa Kati tuli mun päiväkodille ja lähdettiin siitä suoraan polkemaan uudelleen orpokodille pitämään yhdessä enkun tuntia vähän isommille lapsille. Paikka on kaupungin toisella puolella, mutta polkupyörällä sinne selviää vartissa. Odoteltiin hetki taas tulkkeja paikalle ja koottiin lapset pienen pieneen luokkaan, johon juuri ja juuri kaksi läskiä suomalaisnaista mahtuu viereikkäin peittämään liitutaulun. Vähän oli ahdasta:D Lapsia piti olla kuusi, mutta kaksi oli pois ja pari lasta halusivat osallistua tunneille uudestaan, vaikka olin heitä jo aamulla opettanut. Samapa tuo. Ihana opettaa paikallisia teinareita. 14-vuotiaita poikia sai jo vähän komentaakin ja pyytää keskittymään. Hienosti pojat kuitenkin jaksoivat ja huomasi kyllä, että he haluavatkin oppia englantia.

Orpokodissa on myös yksi 5-vuotias tyttö, joka näyttää ihan pojalta ja on melkein samankokoinen kun mun kaksivuotiaat siellä päiväkodissa. Tyttö muistaa mut jo. Kun kävin orpokodissa tutustumassa tyttö kiipesi syliini ja esiteli jotain leluaan. Nyt kummallakin opetuskerralla tyttö on juossut suoraan syliin kun olen tullut portista sisään. Hänet haluaisin kuukauden päästä pakata matkalaukkuuni ja tuoda Suomeen. :)

Olen siis tästä lähtien myös englanninopettaja. Tosin tää on nyt sitten periaatteessa niinkuin vapaaehtoistyötä, enkä tiedä miten se vaikuttaa mun diakin harjoitteluun. Tuskin mitenkään. Meretmaalle meilasin, mutta eipä ole vastausta kuulunut. Täällä en haluaisi noita yliopiston tyyppejä tähän sekoittaa, kun musta tuntuu että tähän asti ne on vaan sotkenut asioita. Hoidan kahden tunnin työpäiväni päiväkodissa, mutta maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjntaisin opetan aamulla ja illalla tunnin englantia orpokodissa ja autan siellä muutenkin kun on tarvetta. Tosi kivaa! Oon muuten ostanut kaikkee materiaalia niille tunneille. Viidelle eurolla ostin kolme enkun kirjaa, josta vois ottaa niille kopioita, sellasia väritarroja ja kuvakortit. Ihan tosi hyödylisiä juttuja, joiden kanssa oppiminen on hauskempaa. Periaatteessa mietin, että ei ois raha eikä mikään ostaa niille kaikille uudet englannin kirjat, pitää nyt vaan vähän selvittää että minkä tasoset kenellekin!

Tällaista tällä kertaa. Pitää alkaa miettimään mitä tavaroita sitä lähettää Suomeen, kun kaikki ei mahdu rinkkaan. En kyl haluis vielä tulla pois...