sitä sun tätä

Jälleen on aika vierähtänyt ja ajattelin taas tiivistää ajatuksiani blogiin, ennenkuin asiaa on ihan kilometrin verran. Viikko siten palattiin lomalta ja sen päälle päätettiin vähän levätä. Reissattiin aika haipakkaa, kahdeksasta yöstä vietettiin vain kolme hotellissa, loput raiteiden, pyörien tai veden päällä. Huessa oli viime viikolla mahtavat ilmat. Lämpötila siinä 35 asteen kieppeillä ja aurinkoa riitti. Työssä käymisen ohessa hengailimme yhden hotellin uima-altaalla ja yhtenä päivänä olimme rannalla. Ei oo varmaan ikinä ollu lomalta paluu yhtä pehmeä, kuin nyt oli! :) Brown Eyesissä meidät otettiin myös lämpimästi vastaan takaisin lomalta ja siellä parina iltana oltiinkiin tanssimassa. Sainpas tatuoinninkin:)

Aloimme heti alkuviikosta suunnittelemaan tulevalle viikonlopulle suomibileitä. Reissussa kun ollaan nyt sitten oltu jo kaksi kuukautta. Varattiin hotellimme penthouse, ostettiin paljon ruokaa ja juomaa. Varattiin pöytä tosta meidän uudistuneesta intialaisesta ravintolasta ja suunniteltiin menu mitä halutaan syödä. Juhlat olivat tosi onnistuneet. Kaikki viihtyivät. Saatiinpa melkein koko porukka Brown Eyesiinkin ja siellä oleva suomen lätkäpaita kiersi useammankin päällä. Aamulla oli tarkoitus mennä vähän siistimään penthousea, mutta miika ja mari olivat ehtineet ensin. Kiitos heille!

Sunnuntaina ei jääty loikoilemaan vaan lähdettiin tapaamaan ystäväämme Damia, kävimme hänen kanssaan kahdella tombilla eli siis jollain kuninkaan haudalla. Mulle aukes ihan uudella tavalla tämä Huen kuuluisa historiallisuus ja kulttuurisuus. Kaikissa matkaoppaissa kun mainostetaan Huee näillä termeillä. Mä en oo vaan huomannu sitä kun en oo vieraillu missään näiden nähtävyyksillä aiemmin... Hautakompleksit olivat ihan mielettömän isoja ja koristeltu tosi upeasti! Hyvä että tuli käytyä!Sen jälkeen Damin sisko oli jälleen valmistanut meille ruoan heidän kodissaan. jamjam seafoodia. Kun ruoka tuotiin pöytään luultiin ettei saada sitä alas ollenkaan. Keskelle pöytää iskettiin tulen päälle hotpot, jossa oli kasviksia ja tofua ja sellaista. Se näytti ihan hyvältä mutta sitten pöytään tuotiin raakoja shrimppejä, mustekalaa ja punaista lihaa. Voi ei. No, ei heti tajuttu, että nää merenelävät ja lihat oli tarkoitus iskeä sinne hotpottiin. Sinne vaan sitten kaikki sekaisin raaka liha ja merenelävät. Kymmenen minuuttia niin lihat olivat jo vähän ruskistuneet ja ravut muuttuneet harmaista punaisiksi. Mustekalat lonkeroineen olivat edelleen limaisia ja valkoisia. Ja ei kun kimppuun. Ei ollut ees oikeestaan nälkä kun oltiin ennen sitä hautakierrosta vedetty keskenämme kunnon aamiainen. Ruoka osoittautui kuitenkin oikeasti ihan hyväksi. Vähän riisinuudelia alle, siihen sieltä hotpotista sitten vähän tikuilla ronkkien ja valikoiden parhaat palat. Kaikkea muuta söin ja kaikki oli hyvää, paitsi liha ja mustekalan lierot, niihin en uskaltanut koskea. Calamariakin maistoin, eikös se ole joku mustekalan tapainen...

Illalla oltiin tyttöjen kanssa sovittu tapaaminen Quyn ja Vietin kanssa. Quy on siis Brown Eyesin omistajan veli ja toimii dj:nä siellä baarissa. Viet on sellainen söpö 150-senttinen 24-vuotias taiteilija, joka myös soittaa musiikkia BE:ssä. Kumpikin on opiskellu taiteita ja ovat kyllä ihan mielettömiä piirtämään ja tekemään graffitteja. Mentiin kaupungin ihan toiselle laidalle sellaiseen isoon viihtyisään kahvilaan. Siellä käy vaan paikallisia koska turistit eivät löydä perille, sen verran hornassa se on. Siellä oli lemmikkiapina häkissään ja altaassa nukkui krokotiili. Hui. Ei se nyt mikään ihan sellainen jättiläinen ollut, mutta ainakin metrin mittainen! Aika hurja. Siellä kahviteltiin vietnamilaiseen tapaan lattian tasossa, mukavaa oli.

9 viikko on lähtenyt käyntiin ja harjoittelutehtävien vilkaisu on käynyt mielessä muutamaan kertaan. Jos vaikka tällä viikolla repäsis ja avais ne. Ois jo ehkä aika, ettei tarvis sitten Suomessa tuskailla niiden kanssa.

Nyt oon lähdössä tapaamaan yhtä tyyppiä, joka lupas viedä mut tutustumaan paikalliseen orpokotiin! Sinne vois päästä kuulemma vapaaehtoiseksi!! Vähänkö siistiä, tai, saa nyt nähdä mitä tulee vastaan. Ikinä kun ei tiedä näiden lupauksista...